Hannamari Matikainen (s. 1976) on tamperelainen kuvataiteilija. Hän käyttää välineinä pääasiassa grafiikan eri tekniikoita ja maalausta. Hannamari Matikaisen töissä esiintyy yleensä eläimiä tai ihmismäisiä olentoja, jotka ovat hahmoja jatkuvasti laajenevasta kokonaisuudesta. Hänen teoksiaan on mm. Valtion, eri kuntien ja kaupunkien kokoelmissa, sekä useissa yksityiskodeissa. Oman taiteellisen työnsä lisäksi hän tekee erilaisia yhteistyöprojekteja eri alojen taiteilijoiden kanssa myös perinteisen taidekentän ulkopuolella.
Hannamari Matikainen (b. 1976) is a Finnish visual artist whose main instruments include graphic art techniques and painting. Hannamari Matikainen’s works usually depict animals or humanlike creatures as figures in an endlessly expanding horizon. Her pieces are included in the collections of the State of Finland and various Finnish towns and cities, along with numerous private homes. In addition to her own artistic work, she collaborates with artists from different fields and teaches art courses.
"Hannamari Matikaisen taiteen pääosassa ovat persoonat: hirviöt, varjot, otukset ja eläimet. Usein teoksissa ollaan liikuttavan ja pelottavan välimaastossa. Onko söpö hirviö kiltti? Vai onko söpöys vain keino päästä sisään lastenhuoneisiin, joissa voi sitten ryhtyä oikeasti pelottavaksi?
Joskus pelko on vähän koomista. Pelätä nyt lenkkipolulla vastaan juoksevan koiran varjoa! Toisaalta on ihanaa tietää, että hirviöt ovat usein juuri tällaisia: inhimillisiä, vähän hassuja ja harvoin oikeasti vaarallisia.
Matikainen lähestyy aihetta kuin aihetta kutistamalla sen ihmisenkokoiseksi. Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta tai muista potentiaalisista katastrofeista, Matikainen lähestyy niitäkin arkisten tarinoiden kautta. Että eikö olekin kummallista kerätä sieniä jouluna? Tai tehdä lumiukko kurasta?
Monotypia oli Hannamari Matikaisen ensirakkaus taiteentekemisessä, ja tekniikka innostaa edelleen. Kun taiteilija telaa väriä levylle, hän ei vielä tarkkaan tiedä, millainen olento kuvaan syntyy. Muoto tulee esiin vähitellen, ja teoksista tulee uniikkeja painokuvia, persoonallisia otuksia, joita ei koskaan voi sellaisenaan toistaa.
Uniikit teokset kuplivat esiin sarjoina. Kun jotakin aloittaa, alkaa vyöry ja tekeminen riistäytyy hallinnasta. Sitten, eräänä päivänä, tuntuu että sarja on valmis. Aiheeseen ei ehkä enää tarvitse palata.
Yksi tällainen sarja ovat Matikaisen suorastaan röntgenkuvamaiset nuket ja lelut, joiden halkaistuihin sisuksiin katsoja saa sukeltaa. Viime aikoina taiteilija on pysynyt kuvaamiensa hahmojen pinnalla. Ja tosiaan: meistä kertoo aika paljon juuri pinta, kaikki ne naamiot, joiden alla luulemme olevamme näkymättömissä. Me ihanat, inhimilliset hirviöt, jotka kaipaamme, että joku hellisi joskus meitäkin."
Raisa Jäntti
